maanantai 30. kesäkuuta 2008

Vokalisoin

satulinna
katupinta
hajuhinta
farukissa
baburinta
famupissa
falunista
manuminna
karuniska
makulilja
pavunilja
kakunilma

2 kommenttia:

Lillemor kirjoitti...

Kyllä mua nauratti "famupissa", kun on näet suvussa yksi rouva, joka on lapsenlapsilleen famu.

Vähänpä näyttää vokaalit pitävän mitään. Ekaksi ei edes huomaa, että ne ei vaihdu.

Mutta miks varten runo tohon pysähtyy? Miksei ton jälkeen aleta vaihdella päätä toisiin jalkoihin: satupinta, katuhinta, makupissa...

Aurinkomorsian kirjoitti...

Hyvä Lillemor: jäätiinkin miettimään kysymystäsi. Kyllähän lievänkin toimeliaalla mielikuvituksella siunattu lukija vaihtaa jalat ja päät aivan silmissään. Ettei tehty sataa riviä, niin ei sille ole muuta poliittisesti ja moralisesti kestävää syytä kuin fundamentaalinen laiskuus. (Muistissa on myös ainakin "halu" ja "latu". (Onko nää sitten päitä vai jalkoja?))

Useissa elämänkaaren pisteissä oon joutunut vakavasti ihmettelemään kuin niinkin moni henkilö toistuvasti vaivautuu hengittämään, nielemään, virtsaamaan ja ulostamaan. Ja että mitä iloa siitä niillekin lopulta on. Osa näistä neljästä säännöllisestä toimesta vaatii vielä suunnittelua ja ryllymistä. Mutta hauska että pissapolitiikkamme tuotti riemua.