8.
kun
elämässämme
yhdessä
haaremin
rakkauden
uudelleen
sydän
aseensa
rakkaus
ystävyys
ihailu
rakkaudelle
miehet
inhoavat
rakkauden
lepopäiviä
rakkaus
pelaajalle
mustasukkaisuus
jälkeen
rakkaus
vararikkotilaan
oikeus
silmin
rakkauden
iltatähtenä
rakkaus
hedelmiä
rakkaus
kertookaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hyvä riutuva pariutupilari,
kahdeksas säkeistö on aina suurin.
Haaremin rakkaus yhdessä uudelleen ilmaisee minulle, että yhdessä on kaikki ja uutuus toistoa. Ei se surullista ole. Kaikista syntyy yksi.
Pilari tukee isoharmaata rakennusta? Karhu kyllä kannattaa olla, semmoinen uinukas ja lämmin.
Jos minä saisin valita noista vaihtoehdoista, onko rakkaus a) rakennus (isoharmaa pilareineen), b) palvelulaitos (haaremi), c) unelmisto (haaremi), d) jumalaisluonti (lepopäivä), e) peli (pelaajat), f) vaatekerran osa (mustat sukat), g) yritys (vararikko), h) tuomioistuin (oikeus), i) jokin moniniminen taivaankappale (iltatähti) vai j) nopeasti mätänevä kukan jälkeläinen (hedelmä), valitsisin kolmen kärjeksi i:n, d:n ja c:n.
Huomaan unohtaneeni sodan (ase) ja matematiikan (kertominen). Vai onko kertominen sinulle jotakin biologiaa, kerrottuja terälehtiä? Juoruämmäilyn en usko tulevan mieleesi rakkaudesta.
Mutta miksi miehet inhoavat lepopäiviä? Eikö kaikki ole silloin kovin helppoa? Ismo Alangolla on ollut tästä aiheesta jotakin sanottavaa. Yhdessä laulussa taitaa olla lihaa ja verta lepopäivän ratoksi. Vai olikohan ne silloin jo syöty?
Rakas Mummo: Rakennus nimeltään Isoharmaa on Haavikon samannimisessä runossa ja lato. Tässä pylväikössä se tosin tuntuisi edustelevan koko yhteiskuntaa. Kun kuitenkin etsit sen käsiisi monen muun kiinnostuneen osapuolen tavoin, kerrottakoon jotta löytyy sikermästä "Viisi runoa klassillisesta aiheesta". Siellä on myös paitsi toivomus "nähdä sen kun näen" myös jokin mitä puhuja luulee "kiveksi" nimeltään Elefantti. (Metakieliä reduseeraava osakas on yrittänyt kirjoittaa tästä ja toisesta yhtä suppeasta sikermästä eklogia viime viikkoina...) Isoharmain meistä on rakkaus?
Vaan ehket ole huomannut kuin kolkkoa on "iltatähden" ihailu: sehän on viisaustiedon peruskurssin malliesimerkki käsitteestä irtoamassa sisällöstään: se ei ole "sama" kuin Aamutähti. Miten niin ei? Eikä edes kuulu samaan ontologiseen luokkaan kuin Venus. Sen todellisuus on jyrkästi häilyvä. Pidä varas, mitä tulee toiveeseen uinukkaasta lämmöstä. Tai, kuten Ilmari Turja asian (ihastuttavassa sikermässä Se kuusi ja se kivi, Wsoy 1952) ilmaisi: "Maailma tämä vain on. Kaikki muuttuu, särkyy, romahtaa."
Muilta osin havaintosi ovat riemuisat ja kohdalliset. Me kiitän! Aina kun etsin omaisilleni kaapeista verenpaine- ja mielialalääkkeitä törmään selittämättömästi Joenpolven kirjaan "Kerrottu elämä", ja siellähän on juuri ruusut. Ja pilarien paisuminen on syvästi numeroinen asia, mutta Kinnusesta haluan varottaa. Kierrä kaukaa kirja "Kertomuksen opissa". Minä en kiertänyt, ja loppu on kaikkien nähdä. Se ei pidä paikkaansa. Se on kammoisa. Se ei toisin kuin uskottelee ole kovin "avoimen" eikä juuri lain "maailman" eikä olleskaan "hahmotuksesta". Muu Kinnunen on ollut usein omituisen hyvää, mutta ehkä narratologiaksi kutsuttu venkoilu on jotain ei mitään, kaikkien kukkien ja hedelmien antiteesi. (Oli he sitten sukupolvia tai muodonmuutoksia.)
Mainittu Alanko löytynee levyltä "Pulu". Siinä Jumala lopultakin syö ihmiskunnan: kappale syvästi manikeo-gnostis-iraanista hirviöitten historiaa. Ja sopii tänne. Paikalla on myös poikansa Jeesus-Saatana, kaapin tyhjäksi syövät. Sopii meille, mutta
pidä rakas Mummo varas: sama mieshän tunnetusti väitti "ruuvanneensa irti sydämensä" paikkeilla vuotta 1982. Reilu siis lie meininki.
Voi, Morsian,
ei Kinnusta pidä kiertää kaukaa. Hän on juuri se mies, joka sanoi minulle, että älkää menkö opiskelemaan psykologiaa, opiskelkaa filosofiaa. Kai hän tiesi, kun oli psykologiaa opiskellut. Hieno mies. Teki aina mieleni työntää sormeni hänen tankeaan pystytukkaansa.
Filosofia jäi kyllä vähälle. Intensiot ja ekstensiot muistan, ja tähtitieteestä luulen muistavani, että Venus on Kointähtikin. Eikö se ole nimistä paras? Meillä päin ei uskota todellisuuden häilyvyyteen. Me kannatamme vakautta, maata jalkojen alla, miestä ja ääntä, sydämen peruskammioita, yhtäsuuruusmerkkejä ja kokonaislukuja.
"Poikansa kaverit on syöneet kaapit tyhjiksi", sanoo Lihaa ja verta. Onko Saatana Jeesuksen kaveri? Herrajumala. Yksi tyyppi liimasi kerran minun kirjahyllyni kaapinoveen Saatanan. Vähän asiaa arveltuani oli myönnettävä, että Saatana oli kaveriaan ilmeikkäämpi.
Varkaani pidän.
Metakielen Isoharmaata jään odottamaan. Kiiruhtakaa!
Ah!, Mummo, tankea!, siinäpä sana kuvaamaan Aarnen terävän mutta sulokkaan pään peitteitä. Tiesitkö, että hän kirjoitti nuorena ylioppilaana (ja siis vasta matkalla kohti psykologiaa) jonkun rykelmän aforismeja. Jossain niitä on julkaistukin, koska ikuisesti muistan tämän arvoituksellisen yhtälön: "Ankaruus on laiskuutta." En ole asemassa arvioida onko tässä syy ja selite, miksi Aarne sitten tutki Joel Lehtosta, Haanpäätä ja Kiveä. Uskon kuitenkin halulla, että näistä kolmesta on hänessä sanottu ellei viimeistä sanaa, niin toistaiseksi kulmikkaimmin ja syvällisimmin, mitä nähdä on.
Perisynnistä saimme muuten juuri uusia tietoja. Joku (keskiaikainen rabbi?) jossakin tulkitsi Aan, Een, Käärmeen ja Omenan seikkailun täydellistymäksi, välttämättömäksi tapaukseksi, jotta väittämä "ihmisestä jumalan kuvana" kävisi, olisi, sopisi toteen. Että käärme ei ole syyllinen, eivätkä mies ja nainen tehneet mitään väärää. Eikä karkotuskaan ollut rangaistus, vaan turvaamistoimenpide, jolla estettiin ihmistä ryhtymästä kuolemattomaksi, siis ihte-jumalaksi. Jeesuksesta ja saatanasta en tiedä muuta kuin että ne menevät historiassa aina sekaisin. Kristilliset lähteet varoittavat taajaan näyttäymistä joissa toinen esiintyy toisen hahmossa. Ja enkelithän ilmeisemmin kuin messiaina esiintyvät ihmishenkilöt ovat ihte-jumalan poikia, jälkeläisiä, eivät "kuvia".
Siis: Kain, Abel, ja toisaalta 40 pvää erämaassa ja Kiesus ja Satanas: saman troopin peiliversioja.
Isoharmaan tekijä sanoi juurikin nron 40 valossa tähdättävän viidenteentoista pvään. Tämmöistä rientoa meillä.
Kointähti on nimistä paras. Mutta tarkoittaako se mitään?
Koska olen aiemmin puuttunut tästä keskustelusta, puutun siihen nyt. Lyhyesti, koskien puhunnoin nuotionsavuun heijasteltujen herrojen merkitsijöitä, ja heistäkin vain toisen, tankeatukkaisemman, lausun: pikemmin kuin ujuttaa penseää sormeaan mainitussa tukassa on mieliteoista päällimmäisin painaella herran nenänpäätä peukalolla, tarpeeksi voimakkaasti että se, nenä, näkyvällä tavalla lytistyikse, tarpeeksi hillitysti ettei aiheudu pysyviä vammoja, samalla itse äännähtäen kuin autontorvi, nenäpainalluksia rytmikkäästi aksentoiden. Tämä mieliteko on saanut voimaa taakseen varsinkin sen jälkeen kun silmä on hapuillut läpi tankeatukan palotorvinenän kirjoitusta jossa käsitellään komiikkaa, kerrottuna niin että mitä siitä aiheesta sanonut on hän ja tämä toinen, ja loppupäätelmänä että en minäkään, tukastani ja nenästäni huolimatta, siitä mitään sanoa tohdi. Honk! Honk!
Siis ihme tyyppejä täällä! Mä en välttämättä ihan pysy perässä teidän fiksujen penseissä sormissa, joita ujutetaan tukkiin.
Miks varten ton yhden nimi on "Capuan gladiaattorikoulu" ja toisen "mummo"? Mummouden vielä jotenkin tajuun mutta gladiaattorikoulu! Voisitko vähän selittää sun nimeä?
Sunmaid (se punahilkkainen rusinatyttö): Kerro tosta karhusta mulle. Mulle tulee mieleen vaan yks muinainen tarhalaulu, jossa oli kerran karhu vihreä ja se käänsi kylkeä. Onko karhu sulle pyhäkin eläin?
ps. Tää blogi päivittyy kauheen hitaasti. Keskustelukin vois olla nopeempaa.
Hyvät,
ei ole karhu muuta pyhempi. Onpa vain herkullinen monella tavalla laitettuna. Luulen, jos kohta en oo päässyt maistaan kuin kerran keitossa.
Mirkka Rekolassa muistaakseni arveltiin jotta "sun" oisi "parempi" tilanteessa kun karhu käyttää tyynynä. Parafraasi on epätarkka. Ja ehkä "päänalunen" tarkoittaa yhteydessään jotain aivan muutakin kuin nukkumisiin liittyviä.
Samuraischule viittaa Aarne Kinnusen myöhäiseen kirjaan "Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys". Hän ei siitä sitten tykkää. Haluisi nenää. Meistä se oli lysti: jo se ettei voi vastatas kun itse kysymyskään ei o valmis... Ei o kyllä ollut tilaisuudessa tarkastaa kantaa, kun ilmestymishetkinen lähiomainen. Joku vaan resensoi hänet tuolloin maakunnalliseen urheilu- ja voimajulkaisuun. Tuli luetuks kyllä kiva oli.
Ja Lillemor, mun hitaus. Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. (1) Se on kato the way of the world. Tai (2) Se on kato poliittinen kannanotto edelliseen. Nimiä mäkin kummastelen. Numerot hyvempiä. Nimet maistuvat tuhkalle...
Lähetä kommentti